10 vuotta. Niin pitkään olen kuvannut, ja niin pitkään kesti löytää oma tyylini. Kun hääsesonki hiljeni tänä vuonna 2023, vaihdoin kalustoni Canonista Fujifilmiin. Olin nähnyt Fujilla otettuja kuvia ja sen filmilook kiehtoi kovasti.
Kun sitten vihdoin sain oman Fujin käsiin ja pääsin sinuiksi sen kanssa, olin kyllä totaalisen myyty. Kuvailin Helsingin marraskuisia katuja ja rakastuin kuvien mystiseen olemukseen, tummanpuhuvaan ja arvoitukselliseen ilmeeseen, valon ja varjojen leikkiin. Siihen että kuva pysättää ja sitä joutuu hieman miettimään.
Vihdoin ymmärsin että valokuvan ei tarvitse olla superterävä ja kliini ollakseen hyvä valokuva. Päinvastoin, kohina ja pieni liike-epäterävyys näyttävätkin hyvältä. Tämä ei toki ole Fujin ominaisuus, silläkin saa halutessaan superteräviä kuvia.
Tein kuvista videon ja lisäsin tunnelmaan sopivan musiikin. Sisällä heräsi vahvoja fiiliksiä ja tiesin löytäneeni oman tyylini. Tsekkaa video ja kuvat alta:
